Onko viestinnän konkareille enää mitään käyttöä tilanteessa, jossa yritykset mielellään säästävät pahan päivän tullen juuri viestinnästä? PR:n ja mediasuhteiden hoitamista, sisällöntuotantoa ja muuta ulkoista viestintää on muodikasta ulkoistaa viestintätoimistoille, ja suosia markkinointipanostuksia viestinnän sijasta.
Viime vuosien säästökuurit ovat johtaneet viestintätyöpaikkojen vähentymiseen, sisäisen kilpailun tiukentumiseen ja palkkatason paikallaan junnaamiseen.
Tämän takia moni entinen viestijä himoitsee loikasta digimarkkinoinnin puolelle - vain huomatakseen, että ei se aina niin helposti käy, eikä loikka sovi kaikille.
Markkinoinnissa on jo vajaan kymmenen vuoden ajan ollut vallalla erikoistumisen aalto. Digimarkkinoijalta odotetaan hyvän yleisosaamisen sijaan syväosaamista esimerkiksi hakukoneoptimoinnista, markkinoinnin automaatiosta, ohjelmallisesta ostamisesta tai some-markkinoinnista. Se ei kerry hetkessä edes markkinointitaustaisille, uusista tulokkaista puhumattakaan.
Viestinnän alanvaihtaja harvoin hallitsee yhtäkään digimarkkinoinnin osa-aluetta niin hyvin, että pystyisi erittäin vaativassa markkinassa - ilman erillistä koulutusta ja vuosien työkokemusta - vakuuttamaan työnantajaa palkkaamaan juuri hänet senior-tason rooliin. Metamorfoosi markkinoijaksi kestää helposti vuosia ja pitää sisällään myös päänsisäisiä muutoksia.
Päällikkö- ja johtajatehtävissä olisi niin ikään ymmärrettävä syvällisesti markkinoinnin mekanismeja ja periaatteita ja ajateltava kaupallisesti. Ei mikään itsestäänselvyys pitkään viestijän silmälasien läpi maailmaa katsoneelle.
Mutta ilman muuta jotain, minkä voi halutessaan oppia.
Toinen nykyään usein tarjolla oleva rooli on digimarkkinoinnin moniosaaja. Heidän työtehtäviinsä saattaa kuulua samana päivänä niin some-markkinointia, Google Ads -kampanjoiden optimointia, some-vaikuttajayhteistyön koordinointia ja hakukoneoptimointia.
Haasteena sekä työnantajalle että työntekijälle on se, ettei kokonaisuudesta tule liian tilkkutäkkimäinen. Jos on tehtävä kaikkea vastaantulevaa, riskinä on, ettei ehdi tehdä mitään kunnolla. Vastuut on siis suunniteltava kunnolla, että työ on mielekästä.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että yritykset etsivät edelleen suorahauilla alan todellisia konkareita päällikkö- ja johtajarooleihin. Kaikkien ei tarvitse vaihtaa digimarkkinoinnin pariin, mutta markkinoinnin ja etenkin talouselämän tuntemuksen hankkimisesta on aina hyötyä.
Etenkin suurten yritysten tuntemukselle on tilausta. Kansainvälisen korporaation organisaatiohimmeli näyttää kovin erilaiselta kuin kotimaisesti toimivan pk-yrityksen tai startupin.
Tehtävien sisältö ja osaajaprofiilit eroavat suuresti toisistaan, ovathan organisaatio kooltaan, yrityskulttuuriltaan, rakenteeltaan, markkinatilanteeltaan ja strategisilta tavoitteiltaan niin erilaisia.
Usein haetaan mahdollisimman laaja-alaista päällikköä, jolle voi uskoa niin intran kehittämisen, media- ja yhteiskuntasuhteet kuin verkkosivu-uudistuksen projektipäällikön viitankin, tai viestintäjohtajaa.
Viestintätaustaisilla on omat vahvuutensa, kuten kyky ja halu seurata laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä taito nähdä “iso kuva” silloinkin, kun sekä horisontti että sen yksityiskohdat tuntuvat olevan sumun peitossa. Verkostoitumis- ja ihmistyötaitoja heillä on, ja etenkin journalistitaustaiset viestijät ovat erinomaisia sisällöntuottajia.
Viestijät malttavat myös kärsivällisesti seurata sellaisia ei-taloudellisia analytiikkamittareita, jotka voisivat jäädä väliin kaupallisen taustan hankkineilta kollegoita. Matemaattisista viestijöistä voi tulla loistavia analyytikkoja, varsinkin jos Excel on ystävä eikä vihollinen.
Monimuotoisuus on aina vahvuus tiimejä muodostettaessa. Some-maailman itseoppinut, sosiaalisen myynnin loistavasti hallitseva nuori ammattilainen, yritysmaailmassa kauppakorkeakoulun jälkeen jalostunut markkinoija ja yliopistosta yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut analyyttinen viestijä mahtuvat hyvin samaan porukkaan.