Elämme ajassa, jossa rekrytointia saatetaan tehdä vieläkin aikansa eläneillä menetelmillä, vaikka asetelma “hakija vikisee ja työnantaja vie” pitäisi olla jo aikaa sitten kuopattu. Työhaastattelu on se tilanne, jossa työnantajan on mahdollista erottautua edukseen tai sitten mokata niin, ettei kandidaattia kiinnosta jatkaa prosessia tämän pidemmälle. Ja kyllä, se on kandidaatti, joka voi usealla toimialalla nykyisin valita työpaikkansa. Ajat ovat muuttuneet, vaikka sitä ei aina rekrytointiprosesseja sivusta seuraamalla uskoisikaan.
Rekrytoijan tehtävänä on luoda tilanteeseen miellyttävä ilmapiiri. Se ei synny, jos kandidaattia vastassa, pöydän toisella puolella, on pahimmillaan useamman henkilön haastattelukomppania valmiina tykittämään kysymyksiään. Paikalla voi maksimissaan olla kaksi työnantajan edustajaa. Vapaamuotoisemman haastattelurungon läpivienti vaatii rutkasti kokemusta ja ennen kaikkea erinomaisia sosiaalisia taitoja, koska kyseessä on parhaimmillaan keskustelu, ei haastattelu. Paras tila tapaamiselle on neuvotteluhuonetta vapaamuotoisempi, koska “muodollinen” tila asettaa heti erilaisen asetelman tilanteeseen. Älä jätä tarjoamatta kahvia tai muuta juotavaa - tässäkin on hieno paikka erottautua. Kierros kahviautomaatille tai keittiöön on mukavan rento tapa aloittaa tapaaminen. Kandidaatti pääsee tutustumaan toimiston ilmapiiriin ja kenties näkemään tiimiläisiä ohimennen.
Kandidaatin osa on toki tuoda esiin parastaan, mutta enemmän kuin koskaan aiemmin, myös yrityksellä on merkittävä rooli onnistuneeseen rekrytointiin pääsemiseksi. Edessäsi saattaa olla henkilö, jolla on viisi muutakin prosessia meneillään. Kerro, miksi teidän yritys olisi se, joka pitäisi valita. Kerro myös yrityksen ja tehtävän haasteista. Ole rehellinen. Mitkä ovat tavoitteet tehtävälle tulevan puolen vuoden aikana? Miten siihen pääsemisessä tuetaan? Mitkä ovat resurssit? Ja niin edelleen. Lista on pitkä. Valmistaudu olemaan riittävän informatiivinen ja samalla rehellinen.
“Miksi meidän pitäisi valita sinut?” Perinteinen kysymys, joka voitaisiin tosiaan nykyisin jo esittää toisinpäin - kandidaatilta työnantajalle. Kuten on myös "Miksi hait tätä tehtävää?" Esimerkiksi suorahaun kautta tulleille kandidaateille tämän kysymyksen esittäminen on työnantajan puolelta sellainen, jolle naureskellaan jälkeenpäin. Ei kannata asettaa itseään naurunalaiseksi, vaan olla tilanteen tasalla.
Vaikka henkilö olisikin hakenut tehtävää itse, se ei tarkoita, että hän vielä automaattisesti haluaa juuri tämän tehtävän. Hän ei myöskään vielä tiedä, pitäisikö hänen valita kyseinen työnantaja. Hakemus on vain pieni kiinnostuksen osoitus, mutta vielä on paljon tietoa saamatta. Kuka oikeasti voi tietää tehtävästä - saati työnantajasta - tarpeeksi hakemuksen hetkellä? Voiko kukaan 100% varmuudella sanoa, että haluaa tämän tehtävän, vasta hakiessaan sitä? Ei kukaan. Suorahaun kandit taas eivät ole hakeneet ollenkaan, vaan heidät on kutsuttu prosessiin.
Rekrytointiprosessit ovat yllätyksiä täynnä. Modernin rekrytoinnin suurimpia erottautumistekijöitä on miellyttävä kandidaattikohtaaminen. Nämä keskustelut muistetaan ikuisesti, joten niiden vaikutus työnantajamielikuvaan on merkittävä.